Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanha puupöytä...

Mikäs tämä pöytä sitten oikein onkaan? Niin kauan kuin minulla on tiedossa, ko. pöytä on jököttänyt osakunnan toimistossa. Milloin pöytä on tullut osakunnan kalustoon, ei ole tiedossa, mutta jossain vaiheessa se on ollut Yleisradion omaisuutta, mistä todistaa toisen laatikoston kyljessä oleva kilpi.

Pöytälevyyn liimattujen lappujen perusteella pöytä on Lahden puukaluste Oy:n tuote. Pöydän runko on umpipuuta, laatikostojen sivut ja pöytälevy ovat koivuvaneria. Pöytä on kauttaaltaan lakattu, mutta varsinkin pöytälevyn lakkaus oli pahasti kärsinyt, Siinä oli lukuisia syviä naarmuja ja lakka oli useista kohdista käytännössä poissa. Niinollen lika oli erinäisten muste- ja tussitahrojen sekä nesteiden muodossa päässyt monilta kohdin imeytymään jonkin verran vanerilevyn pintaan. Milloin pöytä on tullut osakuntaan, ei ole tiedossa. Pintaan pinttyneen lian perusteella sen on kuitenkin täytynyt nähdä yhtä sun toista...
Pöytälevyn lika ei sinänsä ole mitenkään yllättävää, sillä sikäli kun minä muistan, on toimiston pöytä aina ollut enemmän tai vähemmän kaikenlaisen sekalaisen roinan ja papereiden peitossa. Tästä syystä rohkenen epäillä, että pöydän pintaa ei ole sen osakunnassa olon aikana kovin monta kertaa pyyhitty. Erinäisissä bileissä pikkutunneilla pöydän päälle kaatuneet sokeripitoiset juomat olivat myös jättäneet oman rouhean jälkensä pöydän pintaan.

Aloitinkin pöydän kunnostuksen yksinkertaisesti pesemällä sen pinnat varovaisesti sienellä, karhunkielellä ja fairyvedellä. Paikoittain irtoavien likakerrosten koostumusta saattoi verrata lähinnä ektoplasmaan...