sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Hiljaa hyvä tulee


Tovi ehti vierähtää, ennenkuin ehdin taas palata pöytäprojektin ääreen. Marraskuun alussa oli työ jäänyt siihen vaiheeseen, että olin saanut pöytälevyn pinnan siklattua puhtaaksi suurimmista lioista (ks. kuva).

Jäljellä olivat siis vielä niin laatikostot kuin pöytälevyn reunatkin.



Tämän jälkeen tulikin sitten tauko varsinaiseen pöydänkunnostukseen ja kaikkea muuta kivaa puuhastelua ajankuluksi, Vanhin poikamme rupesi esimerkiksi ravaamaan edestakaisin asuntomme ylä- ja alakerran välillä,joten ajankohtaiseksi tuli kaiteen tekeminen kaksivuotiaan tarttumakorkeudelle. Joten ei muuta kuin ostamaan kaiteenkannattimia ja pyörölistaa Bauhausista ja väsäämään kaidetta...







Jo pöytälevyä siklaillessa oli joutunut vauriokohtia retusoimaan pois 'kaivamalla' ne ulos pöydän pinnasta, mutta pöydän reunoissa erilaiset rotut, reiät sekä lommot olivat asteen verran syvemmällä ja reunalistaa sai rouhia oikein urakalla. Vaikka menettely tuntui ensi alkuun aika brutaalilta, hävisivät rotut kuitenkin suhteellisen mukavasti vähitellen, kun vauriokohtien likaisen tumman pinnan sai raaputettua irti. Tässä esimerkki siitä, miten vauriokohdan sai siklaamalla 'taiottua' pois.












1 kommentti:

  1. Oletko jo saanut pöytä projektin valmiiksi? Olisi kiva nähdä lopputulos. =)

    VastaaPoista